Maahantuonnin kulissien takana 1990-luvulla

16.07.2020

 

Oletko joskus miettinyt miten maahantuonti toimii? Miten tuotteet valitaan? Minkälaisia reissuja niiden löytämiseksi tehdään ja miten ne käyvät kaupaksi? Tämä kaikki on melko mielenkiintoista ja ihan oma maailmansa. Vielä eksoottisempi kysymys on, miltä vastaukset näihin kysymyksiin näyttivät 1990-luvun alussa. 

 

Valikoima vuonna 1993

Selatessa Tammiholman vuoden 1993 tuotekuvastoa, ei vastaan tule suuria yllätyksiä. Suomalaisten sisustusmaku, ainakaan kylpyhuonetuotteissa, ei ole muuttunut merkittävästi näinä vuosikymmeninä. Tyyli on yhä vahvasti skandinaavinen; valkoista, mustaa ja harmaata menee eniten.

Kuivaustelineet, peilikaapit ja allaskaapit ovat nykyisinkin tuttuja tuoteryhmiä Tammiholman tuoteluetteloissa. Pari tuotetta silti erottuu muista. Myynnissä oli esimerkiksi solmioteline eli vaatekaapin oveen kiinnitettävä pidike, johon mahtui kymmeniä kravatteja. Nykyisin pukeutumiskoodi on melko rento, mutta 30 vuotta sitten myyjillämme oli aina kravatti asiakaskäynnillä, eikä messuille olisi tullut mieleenkään lähteä ilman mustaa pukua.

Tällaiset tuotteet menivät aina parhaiten kaupaksi suurten postimyyntiyritysten Anttilan ja Hobby Hallin kautta. Heidän kuvastoistaan löytyivät myyvät tuotekuvat sekä selkeä selostus, mihin tuote oli tarkoitettu. Tällöin omituisemmatkin tuotteet löysivät helposti ostajansa, toisin kuin kivijalkakaupan hyllyillä, missä niitä ehkä vilkaistiin ohimennen kummeksuen.

 

 

Vuoden 1993 tuoteluettelo on siinä mielessä erikoinen, että siinä ei ole varsinaisesti kuvia (yläpuolella osa sisäsivulta ja vieressä etukansi kokonaisuudessaan). Kaikki asiakkaamme tilasivat peilejä, kuivaustelineitä ja allaskaappeja pelkkien piirustusten ja tuotetietojen pohjalta. Sisustaisitko sinä oman kylpyhuoneesi nykyään näkemättä yhtäkään korkearesoluutioista kuvaa ostoksistasi? Menneinä aikoina se oli arkipäivää monelle. Tuoteluettelostakin näkee, että olemme eläneet tuolloin oikeasti aikaa ennen tietokoneita, fontin perusteella luettelo on kirjoitettu kirjoituskoneella.

 

Miten uudet tuotteet löydettiin?

On hassua, miten 1990-luvun alusta on aikaa vain alle 30 vuotta, mutta se tuntuu kuin toiselta maailmalta. On vaikea kuvitella elämää, saati työntekoa ilman kännyköitä, tietokoneita tai nettiä. Tällaisiahan laitteita ja teknologiaa käytät juuri paraikaa. Mutta Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin tilanne oli hyvin erilainen. 

Silloin uusien maahantuontituotteiden löytäminen tapahtui välikäsien kautta. Kysyttiin ensin eri maiden Suomen suurlähetystöiltä tai Kauppakamarilta, löytyisikö heiltä suhteita sopiviin tehtaisiin ja valmistajiin. Myös valmistajat käyttivät samoja reittejä ja ottivat yhteyttä meihin. Matkustimme messuille katsomaan tuotteita livenä ja tutustumaan tuleviin toimittajiimme. Kaikki messut ja toimittajat olivat Euroopassa, Aasiasta tai muista maanosista ei puhunut vielä kukaan. Kun mielenkiintoinen yhteistyökumppani löytyi, aloitimme kirjeenvaihdon telexillä. Kyseessä oli siis laite ennen faksia, jota osasi käyttää ainoastaan sihteeri.

 

Rakkoja messuilla

Kuten jo aiemmin mainitsimme, messuilla käytiin vain Euroopassa. Saksa oli kaiken keskipiste. Teimme matkoja muun muassa Frankfurtiin, Düsseldorfiin ja Kölniin. Kaikki oli todella isoa ja ihmeellistä. Lähdimme reissuun yleensä 3-5 ihmisen joukolla. Teimme kaikki päätökset yhdessä.

Toimitusjohtaja Kirjavainen paineli usein edellä kuin kilpakävelijä. Muut tulivat isompana ryhmänä perässä. Nykyinen Tammiholman sisustusosaston myyntipäällikkö Timo Tynkkynen muistaa, miten hän löysi esimerkiksi jo niihin aikoihin nykyäänkin myynnissä olevat simpukkamalliset wc-kannet. Ne olivat hänen mielestään hyvännäköiset ja kun koko joukolle selvisi tarkemmissa selvityksissä, että ne soveltuivat lähes kaikkiin pönttöihin, päätös oli selvä. 

Tynkkysen mukaan noilla reissuilla käveltiin koko päivä ja ensimmäisillä messuillaan hän oli tehnyt aloittelijavirheen. Hän oli laittanut aamulla hotellihuoneessa jalkaansa upouudet kengät, jotka olivat iltaan mennessä saaneet hänen jalkansa rakoille ja lopulta aivan vereen. Seuraavana päivänä ei käynyt mielessäkään jäädä hotellihuoneeseen parantelemaan, vaan uusi messupäivä aloitettiin teippaamalla jalat tukevasti ennen kenkien laittoa. 

 

Muovin meno ja paluu

Kultaisella 90-luvulla valmistajia oli siis Eurooppa täynnä. Osa myymistämme tuotteista tuli jopa Suomesta, kuten valmistajiemme L-Kalusteen ja Vakiometallin tuotteet. Saksan messuilta löysimme kylpyhuonekalusteita valmistavan Jokeyn, jonka kaappeja löytyi valikoimastamme useiden vuosien ajan. Jokey oli vanha itäsaksalainen pyörätehdas, joka pian Saksojen yhdistymisen ja Berliinin muurin murtumisen jälkeen oli vaihtanut valmistuslinjansa muovituotteisin, kuten lääkekaappeihin. Heidän silloiset yhteyshenkilönsä puhuivat ainoastaan saksaa mutta siitä huolimatta yhteistyö sujui ongelmitta. 

Muovista valmistettuja kaappeja myytiin Suomessa tuolloin paljon metalli- ja puukaappien rinnalla. Ne olivat muottivalmisteisia ja ohuempaa materiaalia kuin nykyisin markkinoilla olevat peili- ja allaskaapit. 2010-luvulla muovisten kalusteiden myynti Suomessa romahti eikä niitä myyty useaan vuoteen. Tammiholma toi vuonna 2017 muovin takaisin kylpyhuonekalusteisiin. Nykyiset PVC-kalusteet ovat kestävämpiä kuin vuosikymmeniä sitten myydyt serkkunsa ja ne on valmisettu PVC-levytavarasta muottivalamisen sijaan.

Lue lisää: Miksi tämä materiaali on ylitse muiden kylpyhuonekalusteissa.